Katsushika Hokusai: Näkymä Fukagawasta Mannenbashi-sillan ali. Sarjasta 36 näkymää Fuji-vuorelle. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kuinka ukiyo-e-puupiirrokset syntyvät?

Taiteilija piirsi tai maalasi kuvan musteella. Kustantaja eli kuvan tilaaja toimitti kuvan laatanleikkaajille. Piirustus kiinnitettiin puulaatalle, johon kuva toistettiin kaivertamalla. Kustantaja valitsi käytettävien värien määrän, ja taiteilija suunnitteli värit. Jos kuvaan liittyi tekstiä, tarvittiin kalligrafi.

Puupiirrosvedoksissa värejä on usein runsaasti! Jokaista väriä varten piti leikata oma erillinen puulaatta, ja jokainen väri vedostettiin paperille erikseen. Paperi kostui väristä joka vedostuksella. Paperin täytyi kestää vedostukset venymättä, jotta kuvan eri osat saatiin paikoilleen. Paperin tärkein raaka-aine oli pensasmaisen kozo-kasvin kuitu. Paperin laatu oli sitä parempaa mitä enemmän kozo-kuituja se sisälsi.

Laattojen kohdistaminen oli tärkeää, jotta kuvasta saatiin kokonainen. Erilliset puulaatat olivat kuin palapeli. Yhdellä laatalla oli vaikkapa taivas, toisella kimonon tietynvärinen osa, ja seuraavalla kimonon seuraava väri. Eri työvaiheisiin tarvittiin omat ammattilaiset: kaivertajat, laatanleikkaajat ja vedostajat. Alkusysäyksen projektille antoi kustantaja, joka tilasi taiteilijalta alkuperäisen kuvan.

Vedostamiseen käytetty villikirsikkapuu oli kallista. Laatoista käytettiin usein molemmat puolet. Painolaattojen säästämiseksi voitiin samalle puolelle leikata kahta tai kolmea eri väriä vaativia kuva-alueita. Näin samalta laatalta pystyttiin vedostamaan erikseen useampikin väri.

Puupiirrosten suurimman suosion aikana kuvista tehtiin jopa tuhannen kappaleen painoksia. Loppuvaiheessa laatat olivat kuitenkin jo kuluneita, eikä painojäljestä tullut yhtä siisti. Vanhoja, suosittuja kuva-aiheita saadaan edelleen toistettua, jos valmistetaan uusia painolaattoja kuluneiden tilalle.