Näyttelyn on kuratoinut ranskalainen taidehistorioitsija Laura Gutman. Näyttelyn taustalla on vahva kerronnallisuus, joka auttaa tunnistamaan samankaltaisia piirteitä maalauksissa, puvuissa ja huonekaluissa, olivatpa ne alkuperäistä rokokoota, uusrokokoota tai niiden moderneja tulkintoja.
Pohjolassa rokokoohon liitetty mielikuva kevytmielisyydestä jäi vähemmälle huomiolle, sen sijaan korostettiin valistusfilosofien ajattelua. Suomessa painotettiin historiallista yhteyttä Ruotsiin aikana, jolloin Venäjä kiristi otettaan Suomen suuriruhtinaskunnasta. Uusrokokoo oli poliittinen kannanotto venäläistämistoimia vastaan.
Alkuperäisiä rokokoo-kauden taiteilijoita näyttelyssä edustavat muun muassa Antoine Watteau, Alexander Roslin ja Jean-Baptiste Pater. Näyttelyn todellinen helmi on Musée d’Orsayn kokoelmiin kuuluva ranskalaisen mestarin Ernest Meissonier’n (1815‒1891) maalaus ”Les Amateurs de peinture” (1860). Teosta pidetään Gunnar Berndtsonin maalauksen ”Taiteentuntijoita Louvressa”(1879) esikuvana. Näyttelyyn on saatu lainaan merkittäviä teoksia myös Louvresta ja Tanskan Kansallismuseosta.
Rokokoo-puvut ja -peruukit herättivät huomiota. Kallisarvoiset puvut olivat 1700-luvulla niin haluttuja, että Kustaa III pyrki hillitsemään tuhlailua tuomalla Ruotsiin kansallispuvun. Ylelliset ja raskaasti verotetut rokokoopuvut olivat Ruotsissa ja Suomessa harvinaisia. Näyttelyssä on esillä Tukholman Livrustkammarenin kokoelmiin kuuluva rokokoo-puku 1760-luvulta ja taiteilija Helena Hietasen rokokoovaikutteisia peruukkeja. Korkeiden peruukkien koristelu, kuten peruukin laelle ripustetut munat, viittaavat rokokoopukeutumisen yltäkylläisyyteen.
Näyttelyyn liittyy julkaisu Pohjoinen uusrokokoo, jonka artikkeleissa Laura Gutman ja Maria Vainio-Kurtakko avaavat uusrokokoon ajan taidetta ja ajattelua Pohjolassa.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa.