Suomen puutarhahistorian varsinainen alkuvaihe liittyy luonnontieteilijöihin Pehr Kalmiin (1716–1779) ja hänen opettajaansa Carl von Linnéhen (1707–1778). Ajan puutarhataiteen kytkös kasvitieteelliseen tutkimukseen on vahva. Harvinaiset kasvit olivat puutarhurin ylpeyden aihe.
Puutarha on toisaalta aina ollut tärkeä ilon ja hyvinvoinnin lähde. Tuoksuvat kukat ilahduttavat näkö- ja hajuaistia. Kukkien rooli maalaustaiteessa symbolina tai ornamenttina kehittyi 1600-luvulla varsinaiseksi kasvimuotokuvaksi. Kukka-asetelma syntyi. Kuvista tuli myös tärkeä osa luonnontutkimusta ja sen havainnollistamista. Kukkamaalaukseen erikoistuneet taiteilijat – huomattava osa heistä naisia – jättivät myös jälkensä kasvitieteellisiin julkaisuihin.
Carl von Linné (Råshult 1707–1778 Uppsala)
Carl von Linnén läpimurtoteos Systema Naturae julkaistiin Leidenissä vuonna 1735. Teoksessa Linné esitti uuden luokittelujärjestelmänsä, joka kohotti hänet kansainväliseen maineeseen. Järjestelmässä ryhmitellään eläimet, kasvit ja mineraalit luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin ja annetaan jokaiselle tieteellinen latinankielinen nimi. Systema Naturaen suurikokoista ensimmäistä foliopainosta seurasi ajan myötä lukuisia uusia painoksia, jotka kasvoivat alkuperäisistä neljästätoista sivusta paksuiksi opuksiksi.
Puutarha elävänä oppikirjana
Kasvitiede oli osa lääketiedettä Linnén aikana. Vuonna 1741 Linné otti vastaan lääketieteen professorin viran Uppsalan yliopistossa ja sai vastuulleen myös kaupungin kasvitieteellisen puutarhan. Puutarhan symmetriseen keskiosaan suunniteltiin istutukset Systema Naturaessa esitetyn uuden luokittelun mukaisesti. Puutarha toimi opetustarkoituksessa elävänä oppikirjana. Symmetrisesti järjestetty puutarha korosti myös Jumalan luomistyön kauneutta järjestyksellään ja vertauskuvallisuudellaan. Suomessa Turun Akatemian uusi ja laajempi puutarha toteutettiin 1759 alkaen Linnén oppipojan Pehr Kalmin (1716–1779) johdolla. Uppsalan yliopiston kasvitieteellinen puutarha toimi esimerkkinä.
Kasvit ja kukat kuva-aiheina
Puutarhan kasvit ja etenkin kukat ovat saaneet kuvataiteissa selvästi suuremman huomion kuin itse puutarha. Ne lukeutuvat varhaisimpiin ja tärkeimpiin kuva-aiheisiin. Kasvien kuvaustraditio ulottuu ornamentaalisesta esittämisestä ja symbolimerkityksistä yksityiskohtaisten kasvimuotokuvien maalaamiseen. 1500-luvun lopun kukka-asetelman myötä siitä muodostui itsenäinen kuva-aihe. Kukkien tai hyönteisten esittäminen asetelmissa oli yleensä yhtä tarkkaa kuin tieteellisissä kuvauksissa. Kukka-asetelma on kuitenkin aina yhdistelmä. Maalaustaide mahdollistaa sen mihin luonto ei kykene – asetelmien kukkakimpuissa voitiin yhdistellä aivan eri vuodenaikoina kukkivia kukkia.
Puutarha ajanvietteenä
Kukka-muotokuvia florilegium-kukkakirjoista käytettiin malleina myös muotoilussa ja käsitöissä. Monimutkaisten kirjonta- ja muiden käsitöiden katsottiin olevan naisille soveliasta ajanvietettä. Talo ja puutarha olivat perinteisen käsityksen mukaan naisten toimintaympäristöä. Anna Sinebrychoff oli myös innokas puutarhaihminen. Hän osallistui vuonna 1875 Suomen puutarhayhdistyksen perustamiseen. Sinebrychoffin kasvihuoneissa kasvatetuilla palmuilla, ruusuilla ja muilla kukilla koristeltiin puutarha ja asuintalon hienot huoneet.
