Intohimona taide
Paul Sinebrychoffin keräilyn taustalla olivat vahvat esteettiset mieltymykset. Paulin ja Fannyn yhteiselämän alkuvuosien huoleton matkailu ja eurooppalaisten taidekokoelmien ihailu innoittivat oman kokoelman hankintaan. Taiteenkeräilyn myöhempinä vuosina korostui pariskunnan pyrkimys rakentaa johdonmukaista museokokoelmaa. Taiteen keräily oli keino osoittaa taloudellista valtaa sekä kohottaa sosiaalista ja kulttuurista asemaa.
Yhteinen harrastus
Taidekokoelma oli pariskunnan yhteinen aikaansaannos. Maalausten osalta kokoelma kuvastaa Paul Sinebrychoffin makua ja tahdonvoimaa. Fanny Sinebrychoff panos oli suurempi erityisesti hopean, posliinien ja pienoisveistosten parissa. Nämä esineet liittyvät kotiympäristöön ja sisustamiseen, vaimolle sopivaan osa-alueeseen. Suurten mestariteosten hankinta ja varsinainen taiteentuntijuus kuului Paulin rooliin, ainakin kirjeiden perusteella.
Ruotsalaiset muotokuvat kiinnostuksen kohteena
Ruotsalaisella, vuotta 1809 edeltävällä taiteella on erityisasema Sinebrychoffien kokoelmassa. Keräily alkoi jo 1880-luvulla. Pariskunta muutti nykyiseen museorakennukseen Paulin äidin kuoltua 1904. Edustustiloissa kokoelma jakautui eri aikakausien mukaisesti sisustettuihin saleihin.
Ruotsalaiset muotokuvat olivat Paulin ensimmäinen kiinnostuksen kohde. Ruotsin Kuningatar Kristiinasta on kokoelmassa useampikin muotokuva. Lisäksi monet muut kuninkaalliset ja aateliset ovat edustettuina, myös merkittävässä miniatyyrikokoelmassa.
Kustavilaiseen saliin hankittiin kevään 1904 Tukholman matkalta moniosainen kalusto. Kustavilainen intarsiakoristeltu kirjoituslipasto hankittiin Tukholmasta 1907. Sen kerrotaan kuuluneen Kustaa III:n sisarelle Sofia Albertinalle.
